Armastarinat-ryhmä esittää luentateatterina ”Harmituksia ja iloja”

Luentateatterina toteutettu esitys tuo esille ikääntyneiden sukupolven kokemuksia, näkemyksiä ja tuntemuksia Suomen sekä maailman menosta. Myös omia kokemuksiaan pahassa ja hyvässä, sekä mitä niistä on oppinut.

Alun Hyvinvoinnin hinta -osassa esitys nostaa lyhyesti mieliin joitakin etappeja matkalla kohti nykyistä vaurauttamme. Se muistaa vuoden 1918 uhrit, kun lähes puolelle kansakunnasta koetettiin saada ihmisarvoisempi elämä.

Nykyrahassa miljardien eurojen sotakorvaukset ja kuinka kauan kesti poliittinen taistelu sosiaaliturvasta. Jakson päättää ”Työtä elämä kaikki”, joka kertoo, millainen mahdollisuus aukeni sotien jälkeen suuriin ikäluokkiin syntyneelle edetä itsenäiseen ammattiin.

Meillä länsimaissa on aineellista yltäkylläisyyttä, mutta silti liian moni ihminen kärsii yksinäisyydestä. Esitys kysyy, onko sekin yksi hyvinvointimme hinnoista. Liikaa tavaraa, mutta liian vähän välittämistä? Yksinäisyyttä ilmenee kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa. Jakson pitkä pääriimitys ”Yksinäisyydestä” kuvailee osuvasti monen nykypäivän ikääntyneen sekä vanhuksen elämää ja tuntoja.

Hyvinvoinnin karttuminen mahdollisti myös sukupuolten välisen tasa-arvon. ”Naisen elämää ja miehen” – jaksossa kasvutarina ”Naisen elämä”, ”Mikä miehessä on parasta” ja ”Rakkaus” valottavat miehen ja naisen rooleja. Myös vastoinkäymisten kautta syntyvää uutta ymmärrystä sekä kotikasvatuksen ankean rakkauskäsityksen vaikutuksia.

Harmituksia – esityksen toinen osa, kertoo mitkä monet ilmiöt kirjoittajia vaivaavat, ärsyttävät. Alussa ”Mitä vanhana saa tehdä ja mitä ei” purkaa kliseisiä käsityksiä vanhuudesta. Loppupään ”Korvaako kone inehmon” -runo kysyy, onko robotista ystäväksi, ikäihmisten iloksi. Aihe perustuu Ruoka-Reiska robottien hankkimiseen vanhusten huoltoon, kun on pulaa hoitajista.